"Ja kun olet unohtanut surusi (ihminen unohtaa surunsa aina) niin olet iloinen siitä, että olet tuntenut minut"
Mutta jotten unohtaisi:
paahtoleivän tuoksu
mattolaituri
tähtitaivas
halaaminen
vakosamettihousut
nauru
pitsi
silmät
kaapelitehdas
merihaka
hauhonpuisto
bockholmen
vaja
silinteri
kinkkuleviterasia
ruisleipä
valkoinen paperiviuhka
Ehkä vielä joskus opin pitämään persikoista ja syömään luumuja muistelematta.
Runotorstain haaste "Jotta en unohtaisi" Ja yhä aihe jumittaa samssa ihmisessä kuin parissa kolmessa viime postauksessa
...Enkä muuten kuollakseni muista, mistä otsikon sitaatti on. Tunnistaako joku? Taitaa olla jostakin elokuvasta tai kirjasta. Ja runon alun sitaatti on Pikku Prinssi- kirjasta. Vaikka se on vähän hullua, minä taidan kuitenkin pitää surusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
ei niitä voi unohtaa, mutta voi oppia syömään ilman muistelemista
VastaaPoistakyllä nuoruuden surussa on sitä jotakin, ainakin tuntee elävänsä sitä ajatelessa
Toisinaan tekee kipeää muistaa.
VastaaPoistaToisinaan pitää siitä kivusta,
mutta jonain päivänä se alkaa maistua pahalta
ja unohtaa. Jotta voi muistaa jotain muuta.
"Ehkä vielä joskus opin pitämään persikoista ja syömään luumuja muistelematta."
VastaaPoistaTuo oli hyvä loppu tuohon runoon.
Suosikkini noista ovat ruisleipä, halaaminen, tähtitaivas ja nauru (itselle). Persikoissa on niin perhanan paljon kemiallisia suoja-aineita, luumuja voi syödä antaumuksella muistelematta muuta. Erikeeperin kanssa samaa mieltä lopusta.
VastaaPoistaJos harjoittelee kovin, oppii pitämään.
VastaaPoistaKaunis ja hieno runo. Hyvät muistot ovat useimmiten keittiössä;)
VastaaPoistaKaunis runo!
VastaaPoistaLyhyestä virsi kaunis. Selkeät sanat, selkeässä järjestyksessä. Passaa minulle, samoin blogisi nimi:ei kukaan, puhuttelee.
VastaaPoista