Tämä ei ole kirjallisena saavutuksena kummoinen runo. Se on täällä silti, sillä on sanoma. Se on omistettu ystävälleni, hän tunnistaisi siitä itsensä, mutta sen voi ottaa omakseen aivan kuka tahansa omaa polkuaan kulkeva.
Olet valinnut kauniin tien
joka on yhtä hyvä
ja huono kuin toisetkin
Joskus sinusta voi tuntua
että polkusi on lasinsirpaleista koottu
mutta aina seassa on onnenmuruja
älä kaadu
älä sorru
älä käänny takaisin;
muualla aurinko on vain heijastus omastasi
Juuri kun luulet olevasi
yksin ja ainoa
onneton ja kadotettu
tulee kyllä ystävä ja ojentaa kätensä
- minä tai sitten joku muu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä runo koskettaa minuakin. Tuntuu, että olen taas kerran ihan jollain muulla polulla kuin muut enkä voi löytää ns. lenkkiseuraa, vaikka yrittäisinkin. Hooh. Mutta hyvä runo! Pidän siitä.
VastaaPoista