keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kiireistä aikaa, onnellista aikaa

selaimen välilehdissä
sulassa sovussa rinnakkain
kuolleet ja elävät kielet
sanakirjat kotitehtävät
lukukappaleet lunttilaput
deklinaatiotaulukot ja kaikki niitäkin kamalampi

ja loputtoman hitaasti
pitkinä iltoina, pitkästyttävillä luennoilla,
pitkänpitkiä kotitehtäviä tehden
kukin ovista aukenee hiljalleen

niistä jokaisen takana on oma maailmansa
ehtisipä kulkea halki ne kaikki

lauantai 12. syyskuuta 2015

Takapenkin jätkät

Lukion ykkösellä hengailin pienessä kaveriporukassa. Se oli hyvä porukka, opiskelimme paljon ja silloin kun emme opiskelleet, kerroimme härskejä vitsejä, mölysimme tunneilla, puhuimme matikasta ja väittelimme ihan mistä tahansa. Emmme puuhanneet todellakaan mitään perinteisiä tyttöjen juttuja, vaikka meitä tyttöjä olikin enemmän ja vähintäänkin olimme äänessä suurimman osan aikaa.

Lukion ulkopuolellakin minulla oli poikia kavereina, ja oikeastaan oli ollut kaikkina kouluvuosina. Vaikka sitä ei silloin tajunnut, poikien kanssa oleminen oli jo lapsena jotenkin ihan vain yksinkertaisempaa ja luonnollisempaa.

Silti muistan elävästi lukion ykköseltä erään biologian tunnin. Takapenkin pojat - en silloin tuntenut heistä vielä oikeastaan ketään - häsläsivät, keinuivat tuoleilla ja pitivät hauskaa sellaisella jokseenkin kaikille tutulla ja tavallisena pitämällä "jätkämeiningillä". Ja minä joka istuin edempänä luokassa kavereideni kanssa ja yritin esittää, että oppitunti kiinnostaa minua, olin kateellinen. Mietin, että voisinpa joskus olla hetken verran poika ja kokea tuollaisen toveruuden ja muutenkin meiningin, johon en tyttönä koskaan pääse mukaan. Sillä porukka muuttuu melkein aina sukupuolijakauman muuttuessa, alitajuisesti usein, mutta muuttuu kuitenkin.

Tutustuin myöhemmin takapenkkiläisiin, nyt olen seurustellut jo hämmentävät neljä vuotta erään heistä kanssa, ja yllättäen tuo silloin niin vahva tunne sukupuolten eroista tässä suhteessa on hieman hälvennyt. Tajusin nimittäin jonakin lukuisista nettikeskusteluihin uponneista illoista, että mulla on nykyään tuollainen kaveriporukka, jota pidin aikanaan mahdottomana. Yksi tärkeimmistä ihmislaumoistani koostuu noista takapenkkiläisistä, muista luonnontieteitä opiskelemaan lähteneistä pojista ja muutamasta muusta eri sukupuolten edustajasta. Ja vaikka me tytöt ollaan osa porukkaa, miehet puhuvat intistä, kalsarien ostamisesta ja kiusallisista ihottumista. Ja keinuvat tuoleilla ja potkulautailevat yliopistolla.

Ja niin kauan kun maailmassa käytetään sukupuoliin liittyvää termistöä ja ihmiset asuvat nimityissä lokeroissaan, olen onnellinen siitä, että kaikesta huolimatta olen päässyt jätkäksi jätkien joukkoon. En puhuakseni intistä, vaan puhuakseni ja kuunnellakseni ihan kaikkea mitä eri ihmisillä on sanottavaa.