lauantai 28. kesäkuuta 2014

Satojen juhlien sadat jatkot

Kolme sadalla sanalla kerrottua tositarinaa ensimmäiseltä yliopistovuodeltani. Ajattelin ensin kirjoittaa kaikenlaisia muistoja vuoden varrelta, mutta tajusin, että miltei kaikki hohtavimmat ja upeimmat muistot ovat juhlien jatkoilta. Aamuyöllä asiat koskettavat aivan eri tavalla kuin päivällä. Ilman humalaakin: en ole tarvinnut sitä vielä kertaakaan. Usein olin selvin päin.

- -

Pikkujoulujen jälkeen luokkatoverini heittää minut kotiin. Hän jatkaa bussilla parinkymmenen kilometrin päähän, minulla ei ole korttia mutta auto on isäni ja lainasimme sitä juhlien järjestämistä varten. Yö on kylmä ja kirkas, seuraava bussi lähtee tunnin kuluttua. Keitän kaakaota kauramaidosta, maustan sen kanelilla, ettei kaura maistu liikaa ja yritämme keksiä puheenaiheita. Kello käy kahta, olemme väsyneitä ja iloisia sillä tavalla, kun juhlien jälkeen ollaan. Tajuan, että pöydän toisella puolella kaakaotaan hörppivä poika on ensimmäinen yliopistolla tapaamani ihminen, joka tuntuu ystävältä. Emme me vielä tiedä toisistamme mitään emmekä tätä ennen ole edes viettäneet aikaa kahdestaan, mutta sydämeni hymyilee alkamassa olevan ystävyyden vuoksi.

- -

Fuksioppaassa käskettiin tanssia ESO:n baaritiskillä ainakin kerran. Vasta jälkikäteen tajuan, että ESO on lyhenne jatkopaikalle, jossa olen ollut. En tanssinut baaritiskillä, mutta ikuisia muistoja minulle jäi silti.

Keskiyön tienoilla pianon valloitti hyvä soittaja. Pyysin häneltä valssin, ja soittaja valitsi kappaleen, jota en olisi uskaltanut toivoa. Tanssimme puolikkaan puolalaisen valssin, joku taisi keskeyttää kappaleen tai ehkä kukaan ei vain muistanut enempää sanoja, mutta se oli vasta ensimmäinen kappale. Pianisti tuntui osaavan soittaa kaikki laulut, joita rakastan. Tanssimme, lauloimme, puhuimme tuntikausia. Pianisti paljastui pian valmistuvaksi ammattisoittajaksi, mutta nimeään hän ei sanonut tai ehkä unohdin sen jo. Taas kerran aamuyö loppui liian pian.

- -

Saunaan ei saa mennä, ennen kuin fukseille omistettu ohjelmanumero on ohi. Odottelu on tylsää: jatkoilla on ahdasta, meluisaa enkä uskalla puhua vanhemmille opiskelijoille. Lopulta eräs humalaisena rasittavaksi käyvä tyttö hiljentää porukan, ja lopultakin lauletaan.

Ensimmäisessä säkeistössä me uudet opiskelijat joudumme nousemaan seisomaan, takellellen laulamme nuotilla, jonka tunnistan vasta myöhemmin ja säkeistön lopuksi pitää tyhjentää lasi. Sitten lauletaan kaikille muille vuosikerroille. 2012 aloittaneille, 2011 aloittaneille ja niin edelleen aina vuosituhannen vaihteen yli.

Laulun viimeinen säkeistö on omistettu kaikille opiskelijoille, me fuksit seisomme tungoksessa ujoina ja ymmärrämme, että tällä laululla meidät otetaan osaksi yhteisöä. Olemme tervetulleita jäämään niin pitkäksi aikaa kuin haluamme.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Uusi harrastus

Kiitos kysymästä, minulle kuuluu hyvää, vaikken ole blogiin kirjoitellutkaan. Olen ollut kiireinen, kokenut paljon asioita ja sanottavaa olisi paljon: nykyään vaan tulee liian harvoin kirjoitettua sitä muistiin. Ainakaan muualle kuin nettikeskusteluihin : )

Aloitin tänä keväänä Couchsurfingin, eli olen majoittanut Helsingissä käyviä turisteja kotonani. Ilmaiseksi siis. Ja majoituin minäkin muutaman yön Japanissa (kyllä, minä toden totta kävin siellä!) Couchsurfingin kautta. Olen tykännyt sohvasurffauksesta ihan hirveästi - tapaamani ihmiset ovat olleet mukavia, olen oppinut paljon, tavannut ensi kertaa muun muassa tsekkiläisiä (oletko sinä koskaan keskustellut tsekin kanssa? Tai edes venäläisen?), päässyt puhumaan kaikkia osaamiani vieraita kieliä, päässyt kertomaan kotikaupungistani ja näyttämään lempikahviloitani... Harmi, ettei minulla ole aikaa eikä kyllä jaksamistakaan majoittaa enempää ihmisiä! Tavallaan ei malttaisi sanoa kenelläkään mukavanoloiselle ihmiselle ei, tavallaan voisi majoittaa porukkaa vaikka aina.

Sohvasurffaus on myös opettanut minut puhumaan englantia. Olen opiskellut sitä kymmenen vuotta, ja vasta jouduttuani puhumaan sitä kotonani aloin viimeinkin uskoa siihen, että kielitaitoni on kelvollinen. (Minulla on ollut pahoja itsetunto-ongelmia puhutun englannin kanssa se koko 10 vuotta) Voin puhua miltei mistä tahansa ja tulla ymmärretyksi erinomaisesti. Ja hankalistakin aiheista saan ainakin osan viestiä perille. Teen virheitä ja äännän monia sanoja väärin, mutta sillä ei ole väliä. Sitten kun vielä saisi muiden kielien taidon sellaiselle tasolle, ettei tekisi mieli heti vaihtaa englantiin!

Yksi syy, että aloitin sohvasurffauksen, oli yksinkertaisesti yksinäisyyden vähentäminen. Kuten olen täällä usein valittanut, marraskuun 2012 jälkeen yksinoleminen on tuntunut usein ahdistavalta, kivuliaalta, surulliselta. Tottakai viikko viikolta elämä on helpompaa, mutta on silti mukava nukahtaa siihen tunteeseen, ettei koko iso asunto ole tyhjillään, vaan toisessa huoneessa nukkuu uusi ystävä.