Entä jos?

Millainen maailmamme olisi, jos Heitä ei poljettaisi alas?
Ei kiusattaisi sitä, joka osaa matematiikkaa,
. saa ruotsin valtakunnallisesta
. täydet pisteet!,
viittaa historian tunnilla,
omistaa silmälasit ja on ruma

Jos Heidän annettaisiin olla mitä ovat
ei suljettaisi ulos muiden luota,
naurettaisi, pilkattaisi,
piilotettaisi läksykirjoja
ja huijattaisi kouluun vapaapäivinä

Entä, jos heitä ei vain rangaistaisi lisätehtävin
tai sulkemalla omille luokilleen

kaltaistensa seuraan?

Vaikka sinnehän he lopulta tahtovat
tuntemaan olonsa turvalliseksi
arvokkaaksi, arvostetuksi
tuntemaan itsensä
viimein
normaaliksi

---
Aloitin uudessa koulussa. Ruotsin tunnilla tein salaa matematiikan läksyjä ja yhden runon.

Etsivä löytää

Löysin luonnon tuossa kesällä.
Se oli piiloutunut varsin hyvin:

maastoutunut puistometsän ja ruopatun rannan väliin

---
Nopea luonnos, mutta piti päästä piiitkästä aikaa mukaan Runotorstaihin, ympäristönsuojelu oli aiheena. Ehkä viikon mittaan kirjoitan jotain vielä harkitumpaakin.

Viime keväältä alkoi matka

"En tiedä oliko se sattumaa.
Muistan vain sen ajan,
kun en tiennyt mikä on visteria"

Tämä on itse asiassa ystäväni runo, eikä tarkoita ihan sitä mitä aion tässä väittää sen tarkoittavan. Viime keväänä luin netistä Genjin tarina-romaanista, lainasin sen nelososan, luin sittemmin osat 1-4, opin pitäväni japanilaisista runoista ja tässä sitä nyt ollaan. Se oli sattumaa, että löysin viimeisen osan koulun kirjastosta, mutta olisinko voinut arvata jo vuosia sitten päätyväni japanilaisen kirjallisuuden ja historian pariin?

Viime keväänä
niin, vasta silloin minä
näin kirsikkapuun
kukkivan. Olisinpa
tiennyt mihin se johtaa!

Isälläni on japani-taustaa ja muistan kymmenenkin vuotta sitten katselleeni kinder-munista uteliaani kiinan- ja japaninkielisiä tekstejä. Sisko pelasi Pokemonia. Senkin muistan, kun törmäsin japanilaiseen sarjakuvaan ensi kerran ja sen, kun ensi kertaa katsoin televisiosta jotain siksi että se oli japanilaista. Origameja tein ala-asteella ja harrastin jujutsua vuoden.

Kirjallisuus (no, anime ja mangakin) on silti se, joka on oikeasti merkinnyt jotakin.

Kesäloman päätyttyä

Olin tänä kesänä elämäni ensimmäistä kertaa töissä.

Toukokuussa pidin palkatta yhdistyksen myyntipöytää ja kaksi kertaa myin festareilla tekemiäni koruja, mutta vieläkin vähän aidompaa työtä tuli tehtyä. Olin leiriohjaajana, olin siis vastuussa viikon 24 tuntia vuorokaudessa (no, josta nukuin seitsemän).

Se on erinomaisen rankka ja erinomaisen palkitseva työ. Olen ollut Luontoliiton leireillä joka kesä ekasta luokasta alkaen, ja oli ihanaa päästää 'tiskin taakse', tekemään kivaa leiriä toisille lapsille. Kaikki ei mennyt putkeen: leirimme oli pinnan alla kauhea kaaos, valvoimme ihan liian myöhään emmekä silti ehtineet kokoustaa, lapset hajoilivat, ohjelma ei pitänyt, mutta silti nautin lähes joka hetkestä leirillä.

Ja opin mistä todellinen vapaahetki muodostuu. Sellaisesta, kun on vetänyt ohjelmaa ja ollut kaitsemassa lapsia heräämisestään asti, ja sitten on hetken rauha. Tehdystä työstä se rauha syntyy, ei mistään muusta. Parasta leirillä oli vapaavuoro (sain pyöräillä yksin ja juoda teetä, katsella peuroja ja merta) ja viimeisen illan nuotion sytytys kolmeen pekkaan ja suklaalevy jaettavana.

Toiseksi parasta oli ehkä kriiseily yöllä ja ennen kaikkea se rauha ja helpotus kun ongelmat saatiin ratkaistua. Missä syntyy parempi yhteishenki kuin kriisien keskellä?

Opin arvostamaan suklaata ja herkkuja. Leirillä leiriohjaajana ollessa ne voivat olla kultaa arvokkaampia.