Opettajalleni

Minulla on mitä mainioin äidinkielen opettaja. Tässä kuitenkin muutama asia, josta olen eri mieltä.

Minä tykkään kirjoittaa niin kuin kirjoitan. Sinä käsket välttää "Katri Valalaista toistoa, joka on niin 30-lukua", mutta kun rakastan, rakastan sitä niin paljon. Ja muun muassa eräs finlandia-palkittu kirjailija käyttää sitä, käyttää vieläpä paljon, ja tuskimpa sinä hänelle siitä kehtaisit valittaa.

Se eräs finlandia-palkittu oli tietenkin Kjell Westö, suurimpia suosikeitani kirjallisuuden maailmasta. On mahdollista, että olen oppinut sen kielen piirteen häneltä, mutta silläkään taas ei ole mitään väliä. Jotakuta matkin kuitenkin, haluan tai en. Tajusin muuten oikeastaan vasta vääntäessäni esseetä hänen kirjastaan "Missä kuljimme kerran" kuinka paljon rakastan kyseistä teosta. Ja silloin tajusin siis viimeinkin mitä hyötyä on kirjallisuuden purkamisesta tekstinä, kirjallisuuskritiikistä. Tiedän, että sanoisit että ei se nyt noinkaan mene, mutta jos minulle kirjallisuuskritiikki on tärkeää juuri tuon vuoksi, niin mitä siitä?

Niin, ja taide ei todellakaan synny vasta lukijan/kokijan päässä. Jos minä kirjoitan blogiini tai äidinkielen tunnille tai kirjettä, niin tietysti kirjoitan sitä lukijalle. Jos kirjoitan illalla pimeässä päiväkirjaa, kirjoitan sitä samasta syystä kuin syön tai hengitän tai nukun. En tee sitä taiteen vuoksi, mutta taiteeksihan se lasketaan. Ja se on olemassa vaikka en näyttäisi sitä kenellekään, edes haaveilisi näyttäväni - tai edes lukisi itse. (Heh, sainhan sen ajatusviivankin ympättyä tähän tekstiin!)

Sisareni sanoi, että koulussamme oli hänen aikanaan todella paljon ihan hulluja opettajia, ja todella paljon todella hyviä opettajia. Allekirjoitan väitteen täysin.

PS. Hauskin asia toissa syksynä oli se, kun käännyn katsomaan mitä ääntä varastosta kuuluu ja ovelta kurkistaa luuranko. Kiitos myös siitä.

Rykelmä maailmaa

Onko se edes runo?

Runotorstain haasteeseen 'rykelmä'

jotain uutta länsirintamalta

Rekisteröidyin rakkausrunot.net:iin vihdoin. Siellä näyttää pyörivän sen verran paljon väkeä, että minullekin riittäisi palautteen antajia. Löydyn nimellä Fujiwara, osa runoista on jo ollut täällä.

Olen alkanut harrastaa runojen kääntämistä. Ei minun varmaankaan pitäisi, englantini tai tankataitoni eivät riitä, mutta on se vain niin hauskaa hommaa..!

Minne käärisin
onneni? Sanoisinko:
Ommelkaa hihat
enemmän kiinni tähän
kiinalaiseen pukuuni

Kimonon hihat, erityisesti vanhanmallisen, on ommeltu ainoastaan 'osittain' kiinni. Runo on alunperin 'Harukanaru toki no naka de Hachiyo shu' -animen jaksosta 15. Koska en osaa japania, se on käännetty englannin kielestä:

What should I use
to envelop my happiness?
I should have said
sew sleeves more full than usual
for my chinese robe

Ja tänään ärsyttää...

Konservatiivisuus.

Iltapäivälehden lööppi huusi eilen jotain sen suuntaista kuin 'naisjuntajien kiihkeä suutelu järkytti' tai jotain. Naisjuontajien. Lesboja. Voi ei, telkkarissa näkyy lesboja.

Ja pari viikkoa sitten 'pankkiryöstön tekijä pukeutui naiseksi'. Transvestiitti? Voi ei.

Miksi edelleen epäheteronormatiivisuudesta saa revittyä otsikoita??

Eräs luokkamme lempinimistä muiden koululaisten suussa on kuulemma 'lesboluokka'. Miksi edelleen tuollaista nostetaan esiin? Miksi kun halutaan puhua pahaa, käytetään tuollaista nimeä?

'onko se okei pukeutua mieheksi' kysyi nuorisotalon ohjaaja kun esittelin tulevaa cosplay-roolipukua. On se okei. Sietäisi olla.

'ehkä tuollaisissa vaatteissa voi leimautua lesboksi' sanoo isä toisesta asustani.

Ja mitä sitten. Miksi on olemassa yhä kielteinen käsite leimautumisesta homoseksuaaliksi?

... Anteeksi tekstin laatu mutta kun ärsytti.