perjantai 27. marraskuuta 2009

"Täytyy unohtaa voidakseen muistaa"

"Ja kun olet unohtanut surusi (ihminen unohtaa surunsa aina) niin olet iloinen siitä, että olet tuntenut minut"
Mutta jotten unohtaisi:

paahtoleivän tuoksu
mattolaituri
tähtitaivas
halaaminen
vakosamettihousut
nauru
pitsi
silmät
kaapelitehdas
merihaka
hauhonpuisto
bockholmen
vaja
silinteri
kinkkuleviterasia
ruisleipä
valkoinen paperiviuhka

Ehkä vielä joskus opin pitämään persikoista ja syömään luumuja muistelematta.


Runotorstain haaste "Jotta en unohtaisi" Ja yhä aihe jumittaa samssa ihmisessä kuin parissa kolmessa viime postauksessa

...Enkä muuten kuollakseni muista, mistä otsikon sitaatti on. Tunnistaako joku? Taitaa olla jostakin elokuvasta tai kirjasta. Ja runon alun sitaatti on Pikku Prinssi- kirjasta. Vaikka se on vähän hullua, minä taidan kuitenkin pitää surusta.

torstai 12. marraskuuta 2009

Kuinka saada kommentteja blogiinsa?

Paras tapa on kirjoittaa jotain oikein ärsyttävää. Jos on poliitikko, saa mediajulkisuutta (Halla-Aho!) ja jos on tavallinen pulliainen, joku ärsyyntyy kommentoimaan. Testattu myös tässä blogissa (sotaveteraanit, taide, vallankumous) :)

Seison sanojeni takana, mutta kyllä: kärjistän usein.

...Ja niitä kommentteja saa laittaa. Ihan vaikka sitten 'luen sun blogia', jos muuta asiaa ei ole. Tyhjälle metsälle on ikävä huutaa.

maanantai 9. marraskuuta 2009

sosialismi, taide, unelmat

Perun (useimmat) pahat puheeni herra Oscar Wildestä.

Jätin kouluruokailun välistä ja kiersin ystäväni kaukaa koska minulla oli kiire lukemaan hänen kirjaansa. Pakko se on myöntää; se mies osaa kirjoittaa. Tekstin nimi 'Ihmissielu sosialismissa' naulitsi minut lukemaan: mitä ihmettä voi sisältää dekadentti-aforismikone-idiootin kirjoittama essee sosialismista? Se sisälsi kauniin tarinan siitä, mitä sosialismi voisi olla toteutuessaan kunnolla. Se tuomitsi 'kasarmisosialismin' ja puhui aidosta invidualismista joka luo todellisia taiteilijoita. Se kertoi mikä oikeuttaa agitoimaan ja se kertoi hyviä syitä pyrkiä kohti utopiaa.

Vaikka utopistiseen tilaan, aitoon sosialismiin ei koskaan päästäisi, sinne kannattaa pyrkiä. Siinä vaiheessa maailma on lopulta raiteiltaan kun parempaan ei enää edes kaivata! Jos mielestäsi parempi maailma onkin vaikka keskustapuolueen unelmayhteiskunta: pyri sinne: kunhan pyrit jonnekin.

terveisin viisitoistakesäinen idealisti.

Päivän runo kertoo työelämääntutustumispaikastani jossa vietän loppuviikon.

Viikon verran oikeita töitä:
Lenin katsoo seinältä
hänessä on muuten samaa näköä
kuin Kapteeni Nemossa
Länsisaksalainen silppuri
syö kuolleen miehen kirjeet
kuitit tositteet matkakulukorvaukset
rahasta se on kai täälläkin kyse