maanantai 31. elokuuta 2009

'sanat, sanoja tuhansittain'

En ollut tilannut mitään
mutta posti toi kuitenkin
kyynelistä tehdyn korsetin:
juuri minun kokoisen.

Olihan se kylmä
ja kirustikin niin pirusti
mutta ainakin pysyin koossa
enkä vuotanut kuiviin.

Jttelin pari päivää sitten pitkästi sattumalta tapaamani tutun kanssa. Poika, jota hädintuskin tunnen, kertoi avoimesti mm. seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja rankasta koulukiusaamisesta. - Itse en osaa puhua edes siitä vähästä mustuudesta jota kannan sisälläni. Ja kun asioita pitää sisällään tarpeeksi, ne viimeistään kasvavat liian suuriksi puhua.

Kävin kolme vuotta terapiassa (sitäkään ystäväni eivät tiedä), tietämättä koskaan miksi sinne 'jouduin'. Se oli minulle harrastus, tunti aikaa puhua, puhua, puhua. Puhuin kyllä, mutta yhä: tärkeistä asioista vaikenin. Olen lähes joka seurassa eniten äänessä, puhun jatkuvasti. Enkä silti saa sanottua asioita joita todella haluaisin.

'Ihminen, joka osaa elää, joka on löytänyt totuuden, ei tunne tarvetta kirjoittaa siitä', kirjoittaa eräs tämän hetken lempirunoilijoistani, Kai Nieminen.