torstai 30. heinäkuuta 2009

Tanka

Vaikka lukijakunta (jos sellaista on) varmaan tietääkin mikä tanka on, selitän sen silti lyhyesti. Tanka on japanilainen, ~1000 vuotta sitten kehitetty mitta, jossa säkeen tavumäärä on määrätty (5-7-5-7-7). Tässä muutama omani, ja lopussa epämääräistä selittelyä (selittämällä ei parane, mutta silti)

Vaikka välillä
aurinko näyttäyttyykin
hihani tuskin
ennättävät kuivua
sateen, kasteen välissä


Jospa kirsikka
kukkisi läpi vuoden
rakastaisitko
sitä yhtä palaen:
hetken sijasta iäti?


Tahtoisin nähdä
vielä taivaan ja tähdet
mutta kun katson
ulos, näen vain pihan
ja sen männyt korkeat

Ensimmäisessä runossa taas kerran yksi lempikielikuvistani, hihojen kastuminen itkiessä. Toinen runo voi olla vain kertomus luonnon kauneuden katoamisesta: mutta se on kirjoitettu aikanaan Dorian Grayn muotokuva -kirjan inspiroimana (kirsikka olisi siis Dorian). Viimeisen runon taivas ja tähdet viittaavat go-lautapeliin ja ystävääni, jota kaipaan pelaamaan sitä kanssani, mänty merkkaa yhä odottamista.

Lyriikkaa englanniksi

Olen nyt keväällä ja kesällä kirjoitellut muutaman runon englanniksikin: tässä pari onnistuneinta (tiedän, kielitaitoni ei ole täydellinen)

My sleeves are getting wet
no matter what I do
It's raining all the time

Under a pine

I went to a forest
to get some flowers for my pain
But what an irony
only flowers I found
were little, blue and sweet
and called 'forget-me-not'


Ja sitten selitykset. Ensimmäisen runon hihojen kastuminen on yleinen kielikuva japanilaisissa runoissa ja se merkitsee itkemistä, (rakkaus)surua. Myöskin japanilaisen runouden kielikuva on toisen runon otsikon mänty: japanissa sama sana merkitsee mäntyä ja odottamista. Myös englanninkielen pine-sanahan merkitsee sekä kaipuuta että mäntyä. Ja forget-me-not:han on lemmikki englanniksi. Molemmat runot melankolisia - tällä kertaa kirjoitettuna kyllä oikeasti surullisena, usein kun tuntuu että tekstini ovat aika molivoittoisia vaikkei olisi surullinenkaan.

Kuten runoista voi ehkä lukea, olen lukenut jonkin verran japanilaista ja kiinalaista lyriikkaa viime aikoina. Olen tykästynyt tanka-mittaan ja tosiaankin japanilaisten mielenkiintoiseen sanoilla, homonyymeillä ja kielikuvilla leikittelyyn... Ehkä tanka-runojanikin voisin naputella tänne blogiin.