Ei mitään roskalehdistöä

Mielipidepalstalla, mutta lehdessä silti :) Allekirjoitus peitetty ja yksi painovirhe korjattu kuvankäsittelyllä. Lehti on Skp:n äänenkannattaja tiedonantaja. - Vaikka Hesariinkin olen saanut tekstiäni läpi, niin tämä runo tuskimpa olisi saanut palstatilaa missään muussa lehdessä. On muuten jo toinen Tiedonantajassa julkaistu runoni.

Tyttö ja poika

Tämä tarina on kirjoitettu hieman Isopeikon hienosta kirjoitustyylistä mallia ottaen :) Luulin, etten saisi tänne blogiin mitään, mutta tämähän on päivittynyt askarteluja enemmän :D Niitä en ole ehtinyt juuri tekemään pariin viikkoon mutta kirjoittaa ehtii aina. Ja kaivaa vanhoja tekstejä sieltä kuuluisasta pöytälaatikosta. Nyt kuitenkin eilen kirjoitetun tarinan pariin.

Poika ei tapaa tyttöä sellaisessa paikassa, kun missä tyttöjä yleensä tavataan. Poika tapaa tytön kirjaston nurkasta, pelaamassa backgammonia yksinään. Tyttö miettii valkean siirtoja pitkään, mutta siirtää mustat nopeasti ja varkain, kuin uskotellakseen että pelaa jonkun kanssa. Poika juuttuu katsomaan tytön peliä.
Yhtäkkiä tyttö kääntyy, hän on vaistonnut jonkun katsovan. ”Osaatko pelata?” tyttö kysyy, ja poika pudistaa päätään. ”Voin opettaa sinulle” tyttö sanoo, ja kerää nappulat pois laudalta ja viittaa pojan istumaan toiselle puolelle lautaa. Tytöllä on kaunis ääni. On tyttö itsekin kaunis.
Kun tyttö on voittanut kaksi peliä, poika on jo ehtinyt rakastua. Hän lupaa tulla kirjastoon huomennakin. Tyttö hymyilee ja nyökkää. Seuraavana päivänä he vaihtavat puhelinnumeroita ja poika kysyy tytön nimeä. ”Nemo”, tyttö vastaa ja hänen silmänsä hymyilevät. ”Se on kaunis nimi”, poika sanoo ja saa tytön nauramaan. Tytön naurukin on kaunista. Poika kertoo nimensä ja sanoo että hänen oma nimensä on tavallinen, hänen nimisiään on maailmaan syntynyt jo liian monta. ”Kuulostat ihan runoilijalta”, tyttö sanoo, eikä poika kehtaa kertoa kirjoittavansa runoja.
Tyttö ja poika tapaavat usein. Yhtäkkiä he ovat pari, ilman että kumpikaan on huomannut sitä kohtaa missä ystävyys muuttuu rakkaudeksi. Poika on onnellinen. Ja varmasti tyttökin on. He kulkevat aina muutaman sentin jalkakäytävän yllä ja muutaman piirun arkimaailman ulkopuolella. Maailma on kaunis.
Kolmen viikon kuluttua Nemo ei halua enää tavata. Poika kysyy miksi, mutta Nemo ei vastaa. Poika ei näe, onko tyttö surullinen. Poika ainakin on. Hän yrittää kirjoittaa runon, mutta ei näe paperia kyynelten takaa. Siihen tulee monta kirjoitusvirhettä ja rivit ovat päällekkäin.
Poika soittaa ystävälleen. Ystävä tietää tytöstä, muttei paljon. Hän on halunnut pitää tytön omanaan, kuin salaisuutena. ”Nemo jätti minut”, hän sanoo hiljaa puhelimeen odottaen myötätunnon sanoja. Ystävä nauraa, nauraa ja nauraa. Juuri kun poika sulkee puhelimen, hän kuulee hohotuksen lomasta ”etkö tiedä mitä Nemo tarkoittaa? anteeksi mut – ”
Poikaa alkaa mietityttää. Ei hän ole koskaan pohtinut mitä kenenkin nimi tarkoittaa. Hän katsoo ensin Suomen sivistyssanakirjasta, mutta nemoa ei löydy. Hän katsoo kaikista kodin sanakirjoista; englannin, ruotsin, saksan ja heprean sanakirjasta muttei löydä sanaa.
Hän menee kirjastoon, ei siihen jossa tapasi tytön ensi kertaa, vaan erääseen toiseen. Kirjastossa on monta sanakirjaa, ja hän katsoo kaikista. Nemo ei ole myöskään ranskaa, jiddishiä, arabiaa, japania, espanjaa, italiaa eikä iiriä. Kolmanneksi viimeisestä sanakirjasta hän löytää sanan.
Nemo = Ei kukaan. Poika sulkee latinan sanakirjan ja istahtaa kirjaston lattialle. Hän istuu alallaan pitkään ja kivilattialle putoilee pieniä suolaisia pisaroita.

Lasielämä

Putosin
Hajosin palasiksi
Hän vain huudahti
kauhistuen ja haki
rikkalapion
kasasi minut
roskakorin pohjalle
hänelle olin enää
rikkunut lasi


Tämä on runo, jota en osannut kirjoittaa. Ajatus oli hieno, mutta kirjoitusasu ei todellakaan täydellinen. Kirjoitan lähinnä iltakymmeneltä, joten sillä saattaa olla osuutta asiaan... Ja kyllä, tänne blogiin tulee muutakin kun runoja. Kaikki aikanaan.

Runoaakkoset: H & K

Runoja 24 aiheella. H niin kuin Helsinki, K niin kuin Kallio

Rantaviiva aaltoilee
kuin unien öinen virta
Hiekkatietä puiden alla
ja asvalttia talojen keskellä
En aina tiedä
missä oikeastaan olen
mutta koko ajan
Itämeri pyörii ympärilläni
ja siitä tiedän
olevani Helsingissä


Kalliolla

Matkalla kouluun
samalla matkalla näen
roskisdyykkarin ja trendibaarin
lasinsiruja ja taidetta sähkökaapissa
Jostain syystä
pidin enemmän siitä roskisdyykkarista
Tehdassaleihin ei ole tehty
vielä loft-asuntoja
mutta kun ne tulevat
minä lähden



Luen ensimmäistä kertaa elämässäni runokirjaa (jos lastenrunoja ei laskettaisi). Pablo Nerudalla on hienoja runoja ja kauniita säkeitä mutta myös ylipitkiä ja tylsän proosallisia runoja. Parhaiten hän osaa kirjoittaa rakastamistaan asioista, kuten kotimaastaan Chilestä. Minäkin olen kirjoittanut parhaat runoni niille keitä rakastan; Helsingille, Suomelle ja muutamille ihmisille.

Tuo toinen runo kertoo siitä, miten en tahtoisi minkään muuttuvan. Kaikki ihmiset taitavat olla samanlaisia, haluaisivat pysäyttää maailman tähän hetken. Muutos pelottaa.

EDIT: ärg, wordista tekstin kopioiminen ei onnistu enkä saa muotoilua haluamakseni. No ehkä sisältö on tärkein.

Tervetulloo blogiini :)

Perustin oman blogin kirjoituksille ja ajatusten purkamiselle- kaikki askartelublogini lukijat kun eivät ehkä halua lukea niitä. Jos minuakin ärsyttää uskonnosta puhuminen korttiaskartelun ja neulomisen välissä, kai jotakuta ärsyttää ateismi tai pasifismikin.

Olen 14, olen nuori ja varmasti naivi. En tiedä monista asioista tarpeeksi voidakseni puhua niistä, mutta puhun silti. Epäilen, ettei kukaan eksy tätä lukemaan, mutta jos eksyy, kommentointi on sallittua ja suotavaa. Jos vihaat minua ihan vain sen takia, että olen olemassa, sinun ei tarvitse kertoa sitä. Se on kerrottu minulle jo monesti.

Tänne blogiin on tarkoitus tulla ajatuksia päiväkirjanomaisesti sekä kirjoittamaani proosaa ja lyriikkaa sekä ilmoituksia Helsingin maailmanparannustapahtumista. En lupaa päivittää usein enkä ainakaan säännöllisesti.

Kirjoitan tätä blogia nimellä Nemo. Nemo on latinaa, tarkoittaen Ei kukaan. Kapteeni Nemo Jules Vernen kirjan Sukelluslaivalla maapallon ympäri päähenkilö. Eikä alunperin suinkaan se söpö kala siinä piirretyssä filmissä.